Paloturvallisuus

Paloluokitusjärjestelmät

Rakennuksille, rakennusosille ja rakennustarvikkeille on luotu omat paloluokitusjärjestelmät. Nämä paloluokitusjärjestelmät ovat yhteisiä EU:n sisällä. Kullakin maalla on kansalliset palomääräykset, joiden turvallisuustaso päätetään paikallisesti. Yhteiset luokitusjärjestelmät varmistavat kuitenkin sen, että kaupan esteet poistuvat.

Rakennusten paloluokitus

Rakennukset jaetaan paloluokkiin P1, P2 ja P3 rakennuksen käyttötarkoituksen vaativuudesta, koosta, kerroslukumäärästä riippuen. Yleensä kerrostalot kuuluvat luokkaan P1, teollisuusrakennukset luokkaan P2 ja pientalot luokkaan P3.

 

Rakennusosien paloluokitus

Rakennusosien paloluokituksen lähtökohtana ja tavoitteena on estää rakennuksen sortuminen ja palon leviäminen mahdollisesta tulipalossa joko kokonaan tai tietyn ajan. Henkilöturvallisuuden tai vahinkojen suuruuden takia voi olla tarpeen, että rakennuksen tulee kestää sortumatta koko palokuorman palaminen ja jäähtyminen.

Rakennusosien paloluokituksen avulla ilmaistaan se aika minuutteina, jonka rakennusosan tulee säilyttää kantavuutensa ja/tai osastoivuutensa. Rakennusosien palorasitus on standardoidun lämpötila-aikakäyrän mukainen. Rakennusosat jaetaan paloluokkiin kantavuuden R, tiiviyden E ja eristävyyden I sekä palonkestävyysajan perusteella (15, 30, 45, 60, 90, 120, 180 tai 240). Merkintää voidaan täydentää tunnuksella M iskunkestävyys. Rakennusosien paloluokitus on esitetty standardeissa SFS-EN13501-2 ja SFS-EN13501-3.

 

  • Kantavuus, R: Kantavuuden toteamiseksi rakennetta kuormitetaan kokeessa palotilannetta vastaavalla kuormalla, joka on pienempi kuin normaalilämpötilan kuorma. Kuormituksen suuruus vaihtelee tavallisesti 30-60% rakennusosasta riippuen.

  • Osastoivuus, E: Osastoivuusvaatimuksen täyttymisen totetamiseksi varmistetaan rakennusosan tiiviys (E) ja eristyvyys (I). Jotta tiiviysvaatimus täyttyy kokeessa, ei rakennusosaan saa kokeen aikana syntyä rakoja eikä liekkejä saa esiintyä tulen vastakkaisella puolella.

  • Eristyvyys, I: Eristyvyysvaatimuksen täyttyminen todennetaan lämpötilamittausten avulla. Lämpötilat mitataan palotilan vastakkaiselta puolelta koekappaleen pinnalta. Lisävaatiumuksia voi olla myös savutiiviyden (S), suljinlaitteen (C), iskukuorman (M) ja säteilyn (W) suhteen.

Rakennusmateriaalien paloluokitus

Rakennusmateriaaleille on annettu paloluokitus sen mukaan, miten ne osallistuvat paloon tai käyttäytyvät palossa. 

Rakennustarvikkeiden luokat lukuun ottamatta lattiapäällysteitä ja putkimaisia lämmöneristeitä kuvataan merkinnöillä: A1, A2, B, C, D, E, F. Savun tuotto ja palava pisarointi ilmaistaan lisämääreillä s ja d. Savun tuoton luokitus on s1, s2, s3 ja palavan pisaroinnin d0, d1, d2. Kipsikartonkilevyjen paloluokitus on A2-s1, d0, eli se katsotaan materiaaliksi, jonka osallistuminen paloon on hyvin rajoitettu, jonka savuntuotto on hyvin vähäistä ja jossa ei esiinny palavia pisaroita tai osia.

 

  • A1 = Tarvikkeet, jotka eivät osallistu lainkaan paloon (palamaton).

  • A2 = Tarvikkeet, joiden osallistuminen paloon on erittäin rajoitettu. 

  • B = Tarvikkeet, joiden osallistuminen paloon on hyvin rajoitettu. 

  • C = Tarvikkeet, jotka osallistuvat paloon rajoitetusti. 

  • D = Tarvikkeet, joiden osallistuminen paloon on hyväksyttävissä. 

  • E = Tarvikkeet, joiden käyttäytyminen palossa on hyväksyttävissä. 

  • F = Tarvikkeet, joiden käyttäytymistä ei ole määritetty.

  • s1 = Savuntuotto on erittäin vähäistä. 

  • s2 = Savuntuotto on vähäistä. 

  • s3 = Savuntuotto ei täytä s1 eikä s2 vaatimuksia.

  • d0 = Palavia pisaroita tai osia ei esiinny. 

  • d1 = Palavat pisarat tai osat sammuvat nopeasti. 

  • d2 = Palavien pisaroiden tai osien tuotto ei täytä d0 eikä d1 vaatimuksia.

Luokat A1 ja F esiintyvät aina ilman lisämääreitä. E ilman lisämäärettä tarkoittaa, että tarvikkeesta ei irtoa palavia pisaroita. Kaikki muut luokat sisältävät myös lisämääreet, esim. A2-s1, d0, B-s1, d0, D-s2, d2, E-d2.