Palon leviäminen tulipalossa
Säteily
Lämpösäteily tapahtuu aina lämpimämmästä kappaleesta kylmempään. Lämpösäteily on pääasiassa näkymätöntä infrapunasäteilyä. Kuuman kappaleen, joka voi olla myös kaasumainen kuten tulenliekki, synnyttämän säteilykentän intensiteettiin vaikuttavat mm. kappaleen lämpötila, koko ja etäisyys kuumaan pintaan. Säteilyn kautta tapahtuva palonleviäminen tapahtuu siten, että aineen lämpötila ylittää sen syttymislämpötilan. Palamattomat aineet vähentävät säteilyn kautta tapahtuvan palonleviämisen riskiä.
Johtuminen
Lämmön johtuminen tapahtuu aineen
(kiinteä kappale, neste tai kaasu) sisällä tai kappaleesta toiseen
välittömän kosketuksen kautta. Metallit ovat parhaita lämmönjohtajia.
Nesteiden lämmönjohtavuus on pieni, kaasujen vielä pienempi. Palossa
lämpö voi siirtyä johtumalla myös palamattomien aineiden ja rakenteiden
läpi. Esim. seinän läpi menevät metalliset putket johtavat lämpöä,
jolloin palo voi levitä osastoivan seinän kautta palo-osastosta toiseen.
Metalliputket tai vastaavat seinän läpi kulkevat osat muodostavat näin
ollen palonleviämisriskin.
Virtaus (konvektio)
Palo
lämmittää myös synnyttämänsä palamiskaasut ja ympäröivän ilman. Koska
lämmenneet kaasut ovat kylmiä kevyempiä, syntyy konvektio tai kuumien
kaasujen lämpövirtaus. Erityisesti sisätiloissa tapahtuvissa paloissa
voivat tämäntyyppiset lämpövirtaukset aiheuttaa etäpaloja kaukana
palopesäkkeestä ja aiheuttaa näin ollen yleissyttymisen. Syttyminen voi
tapahtua joko siten, että kaasut lämmittävät kohdalle sattuvia palavia
aineita niiden syttymislämpötilaan tai siten, että kaasuseoksessa olevat
palavat kaasut syttyvät hapensaannin tultua riittäväksi. Etäpalot
leviävät yleisimmin ilmastointikanavien ja käytävien kautta. Etäpalojen
syntyä voidaan rajata käyttämällä sisäkatoissa ja –seinissä
syttymättömiä ja paloa levittämättömiä materiaaleja.